Milla tuli tiskin eteen seisomaan.

- No mitä?

- Onko sulla Topi joku hätä?

- Ei. Miten niin?

- Olet sen näköinen. Siinä vaan istut niin kuin joku mullo. Semmonenkin kala on olemassa, tiesitkö?

Tiesin. Mullo, mullompi, mulloin. Olin Topi Mullo, kirjastonhoitaja Atlantiksen pohjasta. Ympärillä miljardi litraa vettä, valtamerilaivojen hylkyjä ja valtava paine. Mureenoita piilossa kivenkolojen alla, odottamassa virheliikettä tai väärää repliikkiä. Kun avasin suuni ja yritin puhua, sieltä tuli vain kuplia ja ihmiset hymyilivät kun heilutin eviäni.

Mantereelta saaren pieneen kirjastoon kesätöihin päässyt Topi on hukassa pienen yhteisön ihmisten kanssa. Vakituinen kirjastonhoitaja Pauliina on lähtenyt viideksi viikoksi Uuteen Seelantiin. Ennen lähtöään hän on kirjoittanut Topille ohjeet, joissa ennakoi hämmästyttävällä selvänäköisyydellä jokaisen eteen tulevan murheen.

Saaren ihmisissä on sekä ennakkoluuloisia kyräilijöitä että hurmaavia persoonia. Topin kesämopo lähtee keulimaan, kun ympärillä häärää sekä suloinen siivoojatyttö että teatteriseurueen taiteilija Nika. Kesä ei taidakaan olla pelkkää kirjojen ja levyjen luettelointia ja jalkapallon potkimista.

Nuoren miehen mielenliikkeiden kuvaus on hulvattoman hauskaa luettavaa. Välillä tapahtumat pompsahtavat maagisen realismin puolelle, ja pohjimmiltaan kirjassa on traagisiakin sävyjä. Kirjastotyön kuvauksissa näkyy kirjoittajan kokemus alalta - vaikka vaistomaisesti sitä epäilee, voiko informaatikon työ olla ihan tuommoista...