"Shamaanin maailma on sellainen, jossa moni miettisi kysymystä: miksi.

Shamaanin ajattelutapa on poikkeava, se edustaa aina hänen omaa sisäistä maailmaansa.

Shamaani kohtaa omien demoniensa lisäksi myös muiden demonit. Heidän, jotka uskaltavat pyytää hänen apuaan. Ei siksi, että he pelkäisivät shamaania. Vaan siksi, että he pelkäävät itseään.

Shamaani ei voi pelätä mitään tai ketään. Hänen on oltava rohkea. Sillä omien taisteluidensa lisäksi, hänen on autettava muita voittamaan omat taistelunsa.

Shamaani ei voi pelätä näkyjään, sillä hän ei voisi koskaan työskennellä shamaanina, jos hän pelkäisi.

Shamaani ei myöskään voi ajatella rajoittuneesti. Jos hän ajattelisi rajoittuneesti, ei hän voisi tulkita näkyjään ja tuntemuksiaan. Rajoittuneisuus ei kuulu shamaanin maailmankuvaan.

Shamaanin on oltava kokonainen, jotta hän voi toimia auttajana.

Hän ei voi elää kenenkään sellaisen kanssa, joka pyrkii rajoittamaan häntä tai hänen maailmankatsomustaan. Hän ei voi elää puoliksi.

Hän antaa itsensä ja kehonsa suuremmille voimille, jotta joku toinen saa alkaa elää."

Minä etsin Itseäni monta vuotta elämästäni. Ei ollut paikkaa eikä aikaa, jossa olisin tuntenut olevani oma Itseni.

Minä kasvoin omaan minuuteeni samalla kun kasvoin shamaaniksi.