Annika on taiteilija, joka on unohtanut, miltä vapaus tuntuu. Sitten hän rakastuu D:hen, muusikkoon, jolla on suuria suunnitelmia. Rakkaudesta juopuneena Annika sukeltaa uuteen elämään ja jättää hiipuvan avioliittonsa sekä pienen tyttärensä Leilan.
Kun Annika myöhemmin yrittää taas saada yhteyden Leilaan, on liian myöhäistä: hänen kirjeensä palautuvat avaamattomina. Hän jatkaa silti kirjoittamista, kurottaa siten tytärtään kohti etäisyyden ja poissaolon yli.
Vuosien kuluessa Annikan muistikirjoista ja kirjeistä rakentuu oma todellisuutensa, jossa toistuvat tarinat lähdöstä ja sen syistä. Annika on noitarakastaja: hän kertoo löytämästään rakkaudesta ja metsästä talonsa takana, mutta myös kokemastaan väkivallasta ja yksinäisyydestä. Hän puolustaa valintojaan silloinkin, kun ne tuottavat tuskaa.
Noitarakastaja kietoo lukijan kertomusten, toden ja kuvitelman tummaan kudelmaan. Se on tarina vääristä valinnoista, vaietuista traumoista ja niiden työntymisestä äidin ja tyttären väliin.
