Kävelin pitkin läpikotaisin tuntemiani katuja, jotka tunsin opiskeluajoiltani lähes 25 vuotta sitten. Olin kuin kotonani näillä kulmilla, Seinen rannalla leveillä puistikkokaduilla, kauniiden julkisivujen ja aukioiden keskellä. Pyyhälsin Hôtel de Villen ohitse kääntyäkseni Rue de Rivolille, joka johti alueelle nimeltä Beaubourg, kaupunginosaan, joka tunnettiin miesseuraa etsivien miesten valtakuntana. Ilta oli vielä nuori, eikä La Bretonnerien baareissa ollut vielä paljoa ihmisiä. Menin erääseen viehättävään, tunnelmaltaan intiimiin baariin, jossa tilasin lasillisen chablis’ta ja istuuduin pöytään, mistä näin hyvin koko kuppilan.

Yksi miehistä nousi pöydästään, meni baaritiskille ja tilasi juotavaa. Hän oli hoikka, komea ja ryhdikäs. Näin, kun hän nakkasi tiskille muutaman euron ennen kuin hän kääntyi minuun päin. Hän saapui pöytäni ääreen hymyillen.

Olisiko tämä ilta ja yö täynnä Pariisin yön taikaa?

Lue myös novelli Erään luopion tarina