Koppelontieltä Savoon on jatkoa Varrimassa kirjaan. Tapahtumat perustuvat vahvasti tosiasioihin, mutta mukana on muutamia juttuja, joihin kirjoittaja on käyttänyt fiktiota. Sekoilujakso on ollut niin hankala, että ilman fiktiota se kenties olisi jäänyt kokonaan kirjoittamatta.
Vaikka Netan pitkään elämänkaareen keräytyy vaikeita juttuja, silti myös onnellisuus tunkee vahvasti mukaan. Ilo lapsista, lastenlapsista ja lastenlastenlapsista kruunaa kaiken. Neta Annikki toteaakin uuden kirjansa lopussa: Tuntuu huikealta, että tähän asti olen päässyt. Sairaudet ja ne muut kipeät jutut ovat muokanneet minut tällaiseksi kuin nyt olen. Olen oppinut elämään tässä hetkessä. Paljosta saan olla kiitollinen.
