Runo puhuu : Lauri Viita esittää runojaan

Lauri Viita

Lauri Viita syntyi 17. joulukuuta 1916 Tampereen Pispalassa kuusihenkisen perheen nuorimmaiseksi. Isä Emil Viita oli kirvesmies. Vain yksi lapsista, Lauri, pääsi Klassilliseen lyseoon opiskelemaan. Lukio jäi kuitenkin kesken ja Lauri päätti seurata isänsä jalanjälkiä kirvesmiehenä. Lauri Viidan ensimmäinen runokokoelma Betonimylläri ilmestyi vuonna 1947. Sen suosion rohkaisemana Viita jätti kirvesmiehen työt ja keskittyi kirjoittamiseen. Saturunoelma Kukunor julkaistiin vuonna 1949 ja työläisromaani Moreeni vuonna 1950. Viidan ensimmäisestä avioliitosta Kerttu Solinin kanssa syntyi kaksi lasta, Seppo ja Terhi, ja toisesta liitosta runoilija Aila Meriluodon kanssa neljä: Ursula, Petri, Samuli ja Aija. Toisen liiton aikana Viita sairastui skitsofreniaan. Sairaudestaan huolimatta hän julkaisi runokokoelmat Käppyräinen (1954) ja Suutarikin, suuri viisas (1961). Viita solmi kolmannen liittonsa Anneli Kuurinmaan kanssa vuonna 1962 ja sai seitsemännen lapsen, Kimmon. Kirjailijan viimeiseksi työksi jäi romaanitrilogian ensimmäiseksi osaksi suunniteltu Entäs sitten, Leevi (1965). Joulukuun 22. päivänä vuonna 1965 Viita kuoli auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Käännökset Moreeni: saksaksi 1963, ruotsiksi 1965, puolaksi 1966, unkariksi 1975 Entäs sitten, Leevi: unkariksi 1982 Lisäksi antologioissa käännöksiä ainakin englanniksi, hepreaksi, ranskaksi, saksaksi, unkariksi ja vietnamiksi. Näistä tuoreita ovat vietnaminkielinen antologia vuodelta 2000 ja saksankielinen vuodelta 2004.