Tämä kirja on hoitajan henkinen perintö kaikille niille, joiden elämää muistisairaus on koskettanut jollakin tavalla. Kirjan runot elävät arjessa, joka muuttuu sairauden myötä ja tunteissa, jotka ovat olemassa, vaikka niitä ei aina muistaisikaan. Runoissa katsotaan maailmaa niin sairaan itsensä, kuin omaisen sekä hoitajan silmin. Jotkut hetket ovat iloisia, lämpimiä ja lohduttavia. Täysin päinvastaisia tuokioita tulee myös usein vastaan. Näissä runoissa matkataan muistojen, toiveiden, ilon, ikävän ja pelon mukana sinne, missä ei enää tarvitse muistaa.
