Paavo Haavikon esikoisromaani sijoittuu vuoden 1918 vaiheille. Minäkertoja - mies, aviopuoliso ja muutaman alaisen esimies - elää elämäänsä Helsingissä.
Aika on epätavallinen, punalippuja, lakkoja, ilmestymättä jääneitä sanomalehtiä, vankeja, mutta miehellä on asiansa, liiketoimensa ja talletuksensa. Niitä on hoidettava ja kuljettava elämänsä mukana silloinkin, kun maailma kuohuu.
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1960.
