Miten Simpauttajasta tutuille Otolle ja Impalle käy rakennemuutoksen myllerryksessä?
Simpauttaja, 1973 ilmestynyt Heikki Turusen maineikas esikoisromaani, päättyy Oton, moniongelmaisen kansantaiteilijan joutumiseen pakkohoitoon itselleen ja ympäristölleen vaarallisena henkilönä hänen veljensä Impan valheiden takia. Tarinan pohjana ollut elämä ei kuitenkaan siihen lopu. Jo seuraavana yönä Imppa löytää veljensä laatikoista outoja kirjoituksia, eräänlaisen Oton hulluuden historiikin, jonka paljastukset asettavat kylää kuohuttaneet Pirtamon kuoleman ja Taivaisen Juulin hyväksikäytön äkkiä uuteen ja yllättävään valoon.
Karjalan kuninkaassa Turunen kertoo Simpauttajassa aloittamansa tarinan loppuun. Tuloksena on traaginen ja koskettava taiteilija- ja rakkausromaani, mutta myös rehellinen tarina lapsen seksuaalisesta kehityksestä maaseudulla. Ennen kaikkea se avaa uuden, kriittisemmän, joskin aina yhtä ihailevan näkökulman asutustoimintaan kiihkeimpänä jälleenrakennusaikana, suurten ikäluokkien lapsuudessa.
Heikki Turunen (s. 1945) on ansioitunut suomalaisen yhteiskunnallisen murroksen kuvaaja. Hänen kuuluisimmat teokset ovat 1970-luvulla ilmestyneet Simpauttaja, Joensuun Elli ja Kivenpyörittäjän kylä sekä vuonna 2010 ilmestynyt Hämärätunnin tarinoita. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä maaseudulle. Vuonna 2000 Simpauttaja valittiin vuosisadan parhaaksi esikoisteokseksi. Tarina on nähty elokuvana, monilla teatterilavoilla ja musikaalina. Lukuisilla palkinnoilla juhlistetun kirjailijan kerronnalle on ominaista rento ote, mehevä huumori ja tarkka ihmiskuvaus.
