"Minun alaston sieluni
kohoo läpi avaruuksien
kuin sokea, huikaistunut lintu.
Tähdet keinuvat ympärilläni
kuin äärettömät kukat yötuulessa."
Ihmisyys on hetkellistä ja elämä vain ohikiitävää. Ruumiimme on lopullinen, erityisesti meitä ympäröivää avaruutta vasten. Ihmiselämä on täynnä luopumista, jota seuraa kivulias kaipuu.
Näitä aiheita Katri Vala käsittelee kolmannessa runokokoelmassaan. Kolmiosainen kokoelma vie lukijansa synkempiin aiheisiin kuin kaksi edeltäjäänsä, Kaukainen puutarha (1924) ja Sininen ovi (1926). Katri Valan vapaamittaiset runot saavat lukijansa pohdiskelemaan elämäänsä ja arvostamaan nykyhetkeä.
Katri Vala (1901–1944) tunnetaan modernin ja vapaamittaisen runon kehittäjänä. Eksoottisuus, värit, elämisen hurma ja aistit pääsevät taiteilijan runoissa valloilleen. Julkaisuaikanaan Valan runot keräsivät sekä ihailua että kritiikkiä. Vala kuoli tuberkulosiin vain 42-vuotiaana.
Otto
10.10.2023
Hienoa runoutta.
Toni
7.10.2020
Minun makuuni liiaksi adjektiiveja ja adverbejä.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus