Traagisiin tositapahtumiin perustuva baskiperheen tarina Äidinmaan tekijältä.
”Aramburu on saanut aikaan yhden eheimmistä, kauneimmista ja vakuuttavimmista romaaneistaan – Poika on hämmästyttävä sukellus yhteiskuntaan, perheeseen ja siten myös yleisinhimilliseen empatiaan.” – El Mundo
Kahdeksankymppinen Nicasio käy joka torstai Ortuellan hautausmaalla tyttärenpoikansa haudalla. Poika oli yksi niistä viidestäkymmenestä lapsesta, jotka kuolivat Ortuellan koulun kaasuräjähdyksessä lokakuussa 1980. Onnettomuus järkytti koko Espanjaa ja repi hajalle niin Nicasion kuin monen muunkin kyläläisen perheen. Monta vuotta tapahtumien jälkeen murhenäytelmään palataan käytännönläheisen Mariaje-äidin ja todellisuutta pakenevan Nicasio-ukin tarinoiden kautta. Kun Mariaje yrittää päästä elämässään eteenpäin menetyksestä huolimatta, Nicasio pakenee fantasiamaailmaansa, jossa poika elää edelleen.
Elämänmakuiset henkilöt ja eri näkemysten yhteentörmäykset tuovat tarinaan inhimillistä lämpöä, hienoviritteistä huumoria unohtamatta.
Fernando Aramburu (s. 1959) on aikamme merkittävimpiä espanjalaiskirjailijoita. Hän syntyi Baskimaassa mutta asuu nykyään Saksassa. Aramburun teoksille on myönnetty lukuisia merkittäviä kirjallisuuspalkintoja, mutta vasta Äidinmaa (Patria, 2016) nousi kansainväliseksi menestykseksi. HBO sovitti teoksen TV-sarjaksi. Aramburun teoksissa ihmistä peilataan aina suhteessa kollektiiviseen historiaan: yksilö on sosiaalisen kontekstinsa muokkaama.
“[Poika] on osoitus siitä, miten paikallisten ihmisten kokemukset ylittävät kirjallisuudessa joustavasti maantieteellisiä rajoja.” – Kulttuuritoimitus
























Päivi
25.4.2026
Pieni melko hyvä romaani kovia kohdanneen nuoren äidin tosipohjaisesta tragediasta, johon liittyvät pojan kuolema, aviomies ja vanha isä. Kukin aikuinen kokee surun tavallaan. Äidin monologinen psykologinen kerronta on hallitsevana. Isoisän osa on pienempi, mutta tärkeä. Isän rooli jää taustalle, vaikkei tarina kehityksen kannalta opäolennaiseksi. Välillä vähän kesken tärkeää kehityslulkua "kirjan oma kertojan ääni" tehostaa merkitystään tarinan fiktiivisen kokonaisuuden kannalta ja huomauttaa suhteestaan dokumentoivaan kirjailijaan. Makuasia on, miten se lukijoihin vaikuttaa. Osin se on näppärää, osin vähän tarpeetonta tehostusta.
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus