Herkkä aikalaiskuvaus yhteiskunnallisista ristiriidoista 1960-luvun lopun Suomessa.
Kun Heinonen saa uuden työpaikan, hän aluksi on vain iloinen, työttömät päivät ovat ohi. Asettuminen uusiin oloihin suuressa autoteollisuuslaitoksessa ei kuitenkaan tapahdu hankauksitta, milloin kiristyvät suhteet esimiehiin, milloin tovereihin. Vähin erin paljastuvat ne voimat, jotka laitoksen maalaamoakin hallitsevat.
Miesten rento jutustelu terävöityy tuon tuosta tiiviiksi poliittiseksi kiistaksi, jossa puolue ja sosialismi ja lähin johto ja sen asenteet puidaan juurta jaksaen. Eikä kaikki paljastuva suinkaan helpota Heinosen oloa ja asettumista. On pakko kysyä, onko ihminen täysin sen systeemin armoilla, jonka hän on itse luonut. Lopullisesti tuntuvat Heinosen asiat suistuvan tolaltaan uuden ja paremman vakanssin myötä. Hänestä tulee työnjohtaja ja paine alhaalta, sivuilta ja ylhäältä alkaa muuttua todella piinalliseksi. Mutta mitä voi perheellinen mies muuta kuin pysyä aloillaan, vaikka tuo pysyminen olisikin myöntymistä, luopumista, pelkuruutta.
Sumuruisku on Sinkkosen ensikoisromaani vuodelta 1968. Sitä ennen hän oli jo tunnettu runoilijana.
Lassi Sinkkosen (1937–1976) pääteoksena pidetään romaania Solveigin laulu (1970), joka on nähty myös lukuisina teatterisovituksina ja tv-sarjana ja jonka henkilöt jatkavat elämäänsä romaanissa Solveig ja Jussi (1973). Rosotyylisen mutta herkän työläisproosan lisäksi Sinkkonen ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista viisi runokokoelmaa. Niissä liikutaan humoristisen arkirealismin lisäksi muun muassa pasifistissa ja eksistentiaalisissa pohdinnoissa.
