I liked how close of himself he goes in this book.

Tämä kirja ei oikein ollut minun juttuni. Koin esimerkit toisinaan liiankin yleistäviksi ja yksinkertaistetuiksi, ja niihin oli vaikea samaistua. Työelämäesimerkit keskittyvät todella vahvasti firmaympäristöön ja liike-elämään, ja elämäntaparemonttiesimerkit välittävät minusta jopa sellaisia ohjeita, jotka pikemminkin johtavat vastoinkäymisiin kuin onnistumisiin. ”Kun olet laihtunut 10 kg, voit ehkä – ja vain ehkä – sallia itsellesi palan suklaata” – rohkenen väittää (ja aika monet asiantuntijatkin väittävät), että tällainen ajattelutapa on monen laihduttajan ikuinen sudenkuoppa. Todellisuudessa on järkevää tehdä vain sellaisia muutoksia, joita pystyy noudattamaan loppuelämänsä, ja yksittäisen ruoka-aineen tai herkun kieltäminen harvoin on sellainen. Mitä enemmän itseltään kieltää, sitä enemmän tekee mieli, ja paljon fiksumpaa lieneekin opetella nauttimaan herkuista kohtuudella, ellei sitten aio olla ilman niitä lopun ikäänsä. Itse pääsin eroon syömishäiriökierteestä vasta, kun lopetin kaikenlaisen totaalikieltäytymisen. Kyse ei ole itsekurista tai sitkeydestä, vaan inhimillisyydestä. On kirjassa kuitenkin hyviä, perusteltuja ja samaistuttaviakin ajatuksia, ja siitä saa mielestäni oivallista näkökulmaa esimerkiksi monia riivaavaan ”sitten kun” -vitkutteluun.

Kyllähän tämän kuunteli.