Novellikokoelman 17 lämpimän humoristisessa tarinassa kohdataan mm. tukkukauppias Petrovitsh Grigorjeff, osallistutaan Juonas Pietarinpojintima Pellotsalon räväköihin hopeahääjuhliin, kuullaan joulukertomus lapsen näkökulmasta, säikähdetään kummittelevaa leipuria, säälitään sydänsuruista kärsivää ja tavataan saituuden ansiosta elämässään edennyt entinen torppari.

Kokoelmassa nauretaan lempeästi niin kansanomaisille hölmöläisille kuin kaupunkilaisten kotkotuksillekin.

Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.

Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).