Kultaokra jatkaa trilogian ensimmäisen osan, Armovuoden, tapaan naisen aseman kuvausta 1700-luvun sääty-yhteiskunnassa.

Romaanissa seurataan kahden sukupolven erilaisia ratkaisuja yhteiskunnassa, jossa tyttöjä ei oteta kouluihin ja nainen joutuu elämään aviomiehen tai suvun käskyvallassa.

Pappilan tytär Maria irrottautuu tästä ahtaasta naisen roolista ja pääsee apulaiseksi muotokuvamaalarin ateljeehen. Hän edistyy muotokuvien maalaamisessa ja oppii taiteilijan työn.

Oppi-isänsä mukana Maria pääsee ruhtinas Dargomyskin kartanoon Viipuriin ja saa tilaisuuden näyttää taitonsa. Aatelisten elämää tarkkaileva Maria kohtaa yllättäen myös ristiriitaisia tunteita herättävän miehen menneisyydestä - salaneuvos Sergein, valepapin, joka pani Karhinpään pappilan elämän sekaisin leskirouvan armovuonna.

Marian äiti, Karhinpään kappalaisen leski Ingrid puolestaan sinnittelee taloudellisista syistä järjestetyssä avioliitossa miehen kanssa, jota hädin tuskin sietää. Hän paheksuu jälkikasvunsa radikaaleja valintoja, mutta päätyy itsekin rikkomaan normeja mitä odottamattomimmalla tavalla.

Romaanin vakuuttava ajankuva on Anna Miskon tunnollisen pohjatyön tulosta. Kultaokra on nautittavaa luettavaa, sen kieli on kaunista ja rikasta.