Emil Fredrik Nervanderin 'Pikku poikani' on tunteisiin vetoava teos, joka kuvaa isän ja pojan välisiä suhteita hienovaraisella ja realistisella tavalla. Kirjan kerronta on hyvin kuvitteellista, ja siinä käytetään usein runollista kieltä. Teos edustaa tyyliltään realismin ja romantiikan yhdistelmää, joka oli tyypillistä 1800-luvun suomalaiselle kirjallisuudelle. 'Pikku poikani' kuvastaa myös vahvasti aikansa yhteiskunnallisia arvoja ja perhearvoja, mikä tekee siitä merkittävän kulttuurihistoriallisen teoksen. Tämä teos varmasti tempaa lukijansa mukaansa tunteiden ja tunnelmien virtaan, ja sen kuvaus isyydestä voi olla ajaton ja koskettava kaikille lukijoille.
