Jatkosodan jälkeen yli 400 000 karjalaista menetti kotinsa, pakeni Karjalasta ja aloitti elämänsä tyhjästä uusilla kotipaikkakunnillaan. Matkatavaroita ei juuri ollut, mutta omat tavat ja kulttuuriperintö seurasivat mukana. Karjalaiset kokoontuivat yhteen, lauloivat, tapasivat sukulaisiaan ja kutsuivat vieraita kylään. He näyttivät tunteensa ja heittäytyivät juttusille tuntemattomienkin kanssa. Karjalan kunnaat elävät muistoissa, ja tavat siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Sirpa Pääkkösen kirjassa kymmenen eri ikäistä karjalaistaustaista kertoo, mitä karjalaisuus heille merkitsee. Evakoiden jälkipolvet näkevät merkityksellisenä sen, että he kuuluvat laajempaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun. Tarinoiden myötä avautuu ikkuna omiin juuriin. Omassa sukutarinassa ja identiteetissä säilynyt karjalaisuus on elämänasenne ja ehtymätön inspiraation lähde.
J
2.1.2026
Tämä kirja on lyhyt ja hyvä johdatus karjalaisuuteen ja evakkojen jättämään perintöön. Toisinaan teoksessa sorrutaan karjalaisille tyypillisten luonteenpiirteiden liialliseen yleistämiseen. Eivät kaikki karjalaiset ole esimerkiksi ulospäinsuuntautuneita. Karjalan asutushistoriaa olisi voinut kirjassa käsitellä enemmän. Kuitenkin kokonaisuutena teos tarjoaa sopivan kattavan katsauksen aiheeseen.
Erkki
4.4.2024
Kirja oli mielenkiintoinen sai uutta ymmärrystä karjalaisuudesta. He tekivät mielestäni suurimmat uhraukset suomen itsenäisyyden puolesta. He taistelivat suurta urheutta näyttäen omilla kotikunnailla. Lopuksi joutuivat jättämään rakkaat kunnaat vihollisen raiskattaviksi. Myös aina heitä ei kohdeltu sillä vieraanvaraisuudella ja ymmärryksellä mikä olisi heille kuulunut.
Minna
15.8.2023
♥️
Jotta voit kirjoittaa arvostelun, sinun täytyy lataa sovellus