Top lista: Tositarinat

Kunniapaikalla asunnossa olivat pienet kengät. Ne olivat kuuluneet Lailan lapsena kuolleelle pojalle. Kengille oli raivattu kuin muistojen alttariksi tila muutoin täynnä tavaraa rönsyilevän lipaston päälle. Laila pysähtyi usein kenkien viereen niitä katsomaan. Ennen lähtöä Laila pyyhkäisi kädellään pölyt kengistä ja siveli niitä. Sitten hän laittoi kengät hitaasti takaisin paikoilleen. Hetki oli aina juhlallinen ja nosti kyyneleet silmiini.

Osasto 6 on kirja ihmisistä. Suljetulla osastolla työskentelystä voi syntyä mielikuvia pehmustetuista kopeista ja potilaista, joiden hoito on lähinnä kaukaisuuteen eksyneen katseen tavoittelua, hajanaisten lauseiden yhdistelyä ja vahvojen lääkkeiden annostelua. Deadline Kustannuksen tuore kirjailija Raija-Leena Rekilä kuitenkin kumoaa nämä mielikuvat esikoiskirjassaan täysin. Psyykkisesti sairaiden kanssa työskennellessä ammatillinen osaaminen on ehkä tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on myötätunto ja kyky kohdata potilaat persoonana, ei mauttomana ja hajuttomana hoitajana. Kaksi vuosikymmentä suljetulla elää Rekilän mielessä aikana, jona hän on kokenut potilaiden kanssa elämän ilot ja surut, ollut saatanan lähettiläs ja pikkulintu. Joskus potilaiden räväkkyys on nolottanut, toisinaan potilaat ovat häpeilleet hänen seuraansa julkisilla paikoilla. Rekilä tietää, että itsepäisesti sulkeutunut potilas voidaan saada avautumaan vaikka lempeästi hiuksia harjaamalla. Mutta kuinka kieltäydytään kosinnasta pimeän osaston käytävillä?

Tosielämän gangsteritarina Tallinnan pimeiltä kujilta.

90-luvun alun Viro oli ”rosvojen Riviera”, jota ryösti ja hallitsi venäläinen mafia – kunnes Tallinnan kaduilla ja nyrkkeilysaleilla kasvanut Meelis Lao otti ohjat käsiinsä.

Miltä tuntuu tulla ammutuksi, ei kerran tai kahdesti, vaan seitsemän kertaa? Kuinka pukeutua lounaalle oligarkin kanssa – valitako istuva puku vai sellainen, jonka alle mahtuu myös luotiliivi? Huipulle päästäkseen on tehtävä kovasti töitä, mutta siellä pysyminen vasta töitä vaatiikin.

Muistelmateoksessaan Viron mafian kummisetä Meelis Lao kertoo elämästään 90-luvun Virossa ja Venäjällä, loistokkaan likaisessa ja gangsterien hallitsemassa maailmassa.

Hän tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman Venäjän mafiaan ja kertoo, miten hallituksen ja rikollispomojen väliset siteet, salaiset sopimukset ja kulissien takaiset vedätykset muovasivat myös Vladimir Putinin nousua valtaan.

Meelis Lao (s. 1966) on virolainen liikemies ja entinen järjestäytyneen rikollisuuden johtohahmo, joka puhuu sujuvasti myös suomea.

Leena Kiviharju (1948–2021) eli epätavallisen elämän tien päällä. Laukku-Leenaksi kutsuttu naiskulkuri kulki kymmenine laukkuineen ympäri Suomea kävellen tai liftaten. Hän lähti liikkeelle vuonna 2002 ja asui kesät ja talvet taivasalla. Hänen leiripaikkojaan olivat huoltoasemien lähistöt ja teiden pientareet. Vaikka hänelle tarjottiin apua ja asuntoa, hän pysyi lähes elämänsä loppuun asti kodittomana.

Yksinäinen naiskulkuri herätti aina huomiota siellä, missä liikkui. Mistä hän tuli ja minne meni? Mitä hän laukuissaan kuljetti? Miksi hän lähti taipaleelleen? Salaperäisen kulkijan matkanteko kiinnosti ihmisiä, mutta itse hän pysyi vaitonaisena elämänsä vaiheista.

Päivi Ketolaisen koostama teos perustuu Leena Kiviharjun ainutlaatuisiin matkapäiväkirjoihin ja tuo selkoa Laukku-Leenan matkantekoon pitkin Suomen maanteitä.

Menestyskirjojen dekkarikeikat teemakirjoina bonuskeikkojen kera! Kolmen kirjan sarjaan on koottu erikseen uskottomuuskeikat, rikostutkintakeikat ja vakuutuspetokset, sekä lisää uutta asiaa yksityisetsivän toimintamalleista keikoilla. Jokaisessa kirjassa on pari uutta keikkaa teemakohtaisesti.

Ajauduin aikanaan vahingossa tekemään yksityisetsivän töitä, joiden puitteissa selvitettiin aviorikoksia, vakuutuspetoksia, varkauksia ja yritysten henkilöstön tekemiä petoksia. Koulutusta tai aiempaa kokemusta tähänkään työhön ei ollut ja sen kyllä usein keikalla huomasi.

Vaikka selvitimme rikoksia ja parisuhteiden epäselvyyksiä, menetelmämme ottaa selvää asioista olivat usein rikollisia. Esiinnyimme poliisina, uhkailimme kohdehenkilöitä ja menimme omin päin yrityksiin sekä koteihin, jotta saimme asiakkaalle parhaan mahdollisen lopputuloksen. Tärkeintä oli selvittää tapaus, keinoja kaihtamatta. Vastoinkäymisiä riitti ja työn hohdokkuuskin kirjasta selvinnee. Kirjasarjan vakuutuspetoskirjassa kerron myös pieleen menneitä tapauksia, joissa vähäinen kokemuksemme tuli kintuille.

Mukavia kuunteluhetkiä!

Tyhmyydestä rangaistaan

Immun ja Kentsun Krimisarkisto: Parhaat rikosmokat pureutuu vähemmän tunnettuihin mutta ehdottomasti hölmöimpiin suomalaisiin rikostapauksiin.

Suomen rikoshistoriassa on monia rikoksia, joiden suunnittelua ja toteutusta voisi rikollisesta näkökulmasta luonnehtia mestarillisiksi. Tämä kirja ei kuitenkaan kerro niistä vaan aivan toisella tavalla ällistyttävistä rikoksista.

Krimisarkisto – Parhaat rikosmokat -kirjassa ex-konna Mika ”Immu” Ilmén ja ex-poliisi Kenneth ”Kentsu” Eriksson kertovat Suomen rikoshistorian hölmöimmistä ja eniten pieleen menneistä rikoksista. Kirjasta muun muassa selviää, mitä voi käydä, kun haulikko ei ole varmistettuna ryöstökeikalla tai pakoauton kuljettaja ei ole aivan selvin päin ja miksi kannattaisi tarkistaa, millaisia aineita aikoo peräsuolessaan salakuljettaa.

Kenneth Eriksson (s. 1960) aloitti Helsingin poliisissa vuonna 1982. Hän työskenteli aseellisten ryöstöjen, kiristysten, jengirikosten sekä paritus- ja ihmiskaupan rikostutkijana. Häneltä on julkaistu aiemmin kaksi tietokirjaa.

Mika Ilmén (s. 1971) on entinen moottoripyöräkerholainen, kuntosali- ja portsariyrittäjä sekä vapaaottelija-ammattilainen. Krimisarkisto: Parhaat rikosmokat on hänen neljäs tietokirjansa.

Kuvaus suomalaisen ex-poliisin elämästä ja matkasta kohti maailman julmimman kartellin raunioita.

”Mitä enemmän perehdyin Pablo Escobariin, sitä suuremman osan se valtasi elämästäni. Joka hetki minä, kyröskoskelainen mies, olin tietämättäni lähempänä Medelliniä.”

Vaiheikkaassa kirjassa käydään läpi niin perinteistä poliisin arkea kuin vankiaikaa Kylmäkosken, Vaasan sekä Vilppulan vankiloissa. Huikea tarina pitää sisällään värikkäitä vaiheita Suomessa, Medellinissä ja Espanjan aurinkorannikolla.

Perkonmäki ei kiertele vaan avaa erikoisen elämänkaarensa vaiheita avoimesti käyden läpi sekä tunnemyrskyjään että hurjia kohtaamisia matkan varrelta.

Kirjan läpi kulkevat kuvat Perkonmäen omista arkistoista toimivat todistusaineistona uskomattomassa tarinassa.

Jani Mikael Perkonmäki (s. 1976) on ex-poliisi, jonka elämäntarina on vähintäänkin värikäs. Perkonmäki on vaikuttanut myös urheilumaailmassa ja paikallispolitiikassa sekä toiminut erilaisissa liiketoimissa ympäri maailmaa.

Nyt sä ammut joko ittes, tai sitte sä ammut mut”, Sepe käski sitä juippia ja mä näin, miten se oli ihan kusessa.

Totta kai Boarsin tyyppi tiesi, että jos se ampuu Sepen tai edes kohottaa asetta, niin mä ammun sen. Pakkohan mun olisi ollut ampuu.

Mä seisoin ihan siinä vieressä nahkahanskat käsissä, ja toisessa handussa oli kakskakkonen.

Torsti Johannes ”Tora” Korpela vietti rankan lapsuuden lastenkodissa, osti ensimmäisen ampuma-aseensa 16-vuotiaana, ja parikymppisenä hänet kutsuttiin liivijengi Cannonball MC:n jäseneksi. Kahdessakymmenessä vuodessa Korpela nousi jengin hierarkiassa huipulle saakka. Hän oli myös ainoita ihmisiä, joita kerhon perustaja ja presidentti Jari ”Jartsa” Uotila päästi lähelleen ja jolle hän kertoi taustastaan ja yksityisasioistaan.

Tässä kirjassa Korpela kertoo avoimesti elämästään Cannonballissa, sen jäsenistä sekä tekemistään rikoksista, joista hän istui 4,5 vuotta Riihimäen vankilassa. Rajuissa ja totuudenmukaisissa tarinoissaan Korpela myös romuttaa Cannonballiin liittyviä myyttejä, eikä kiistä sitäkään, että monilla hänen teoillaan on ollut ikäviä ja anteeksiantamattomia seurauksia.

Korpela oli Cannonball MC:n jäsen loppuun saakka, kun se lakkautettiin oikeuden päätöksellä vuonna 2022.

Kirjan toinen kirjoittaja, Sami Lotila, on useita menestyskirjoja kirjoittanut ja toimittanut tietokirjailija ja toimittaja.

Enbuske kertoo yksityiskohtia oikeudenkäynnistä, jossa hän oli syytettynä ex-tyttöystävänsä pahoinpitelystä.

Panu kertoo tuskaisesta kamppailustaan mystisen Hortonin-syndrooman kanssa.

Panu ja Tuomas löytävät kadonneen Sedu Koskisen helsinkiläisestä mielisairaalasta.

Jakson lopussa Panu ja Tuomas tekevät mehevän romanssipaljastuksen Suomen mediamaailman huipulta!

Enbuske & paparazzi Hörkön viihdekatsaus on Suomen ainoa OIKEASTI mielenkiintoinen viihdeteos.

Kun muut kertovat virallisen tarinan, niin me kerromme mistä he vaikenevat ja paljastamme mitä oikeasti tapahtui.

Panu Hörkkö on Suomen pelätyin paparazzi, joka on paljastanut julkkisten sekoiluja jo 20 vuoden ajan. Tuhansien julkkistarinoiden Hörkkö kertoo miten kuumimmat skuupit ja viihdeilmiöt syntyivät.

Tuomas Enbuske on nokkela ja teräväkielinen kirjailija-toimittaja, jonka salaisiin paheisiin kuuluu viihteen suurkulutus. Julkkismaailmassa vuosia porskuttanut Tuomas tekee viiltäviä analyysejä viihdemaailman tähdistä julkkiksen silmin.

Ja mikä parasta - näitä äänikirjoja voi kuunnella myös salaa!

Paulina tapasi 22-vuotiaana unelmiensa miehen, Jimin. Jim oli voimakas, karismaattinen ja valmis perustamaan perheen. Kaunis rakkaussuhde muuttui kuitenkin uhkailun, väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön värittämäksi arjeksi. Jim teki Pauliinasta seksiorjan, jota myi vieraille miehille, jotka saivat tehdä hänelle mitä halusivat. Lopulta Paulina ei nähnyt muuta ratkaisua kuin tappaa itsensä. Sitä ennen hän huomasi kuitenkin olevansa raskaana ja onnistui pakenemaan. Tämä on tositarina Paulinan läpikäymästä helvetistä.

Rööperistä rikkauksiin ja takaisin.

”Easy come, easy go”, Tom Sjöberg naurahtaa muistellessaan upeita asuntojaan ja Cadillacejaan. Legendan muistelmat vievät huikealle matkalle läpi Rööperin, jota ei enää ole.

Tom Sjöberg (s. 1946) kertoo muinaisesta Punavuoresta hajuineen, makuineen ja tekoineen. Köyhyydestä, joka sai myymään ensimmäisen pimeän pullon 12-vuotiaana, tytöistä ja pojista, leffoista ja rock’n’rollin rantautumisesta.

Rokki iski Tomiin voimalla ja pani myöhemmin laulamaan jopa levyille. Elämä vei miestä: Floridaan, Singaporeen, Hongkongiin, mutta vain kerran vankilaan. Hienoja asuntoja ja Cadillaceja. Hän riemuitsi – ja välillä pelkäsi. Elämä oli rikollista.

Sjöbergin King’s Sex -pornoputiikki Iso Roobertinkadulla on ollut auki joka päivä vuodesta 1967. Hänen King’s Kakadu -viihderavintolassaan vieraili useita maailmantähtiä, kuten Bryan Adams, mutta myös Suomen-syöjä Vladimir Žirinovski. Sjöberg toimi myös ammattinyrkkeilypromoottorina ja järjesti suuria otteluita Tony Halme etunenässä.

Lamppu Laamanen on kirjailija ja ex-musiikki- ja radiotoimittaja, jolta on aiemmin julkaistu kirjat muun muassa Tavastia-klubista, roudareista ja Pelle Miljoonasta, mutta myös mahdottomina pidetyistä tapauksista kuten Dave Lindholmista, Andy McCoysta ja Miina Äkkijyrkästä.

Dramaattinen ja järisyttävä kuvaus afrikkalaisen sodan etulinjasta.

Kimmo Heinonen on Suomen puolustusvoimien erikoisjoukkojen kasvatti, joka koulutettiin toimimaan kylmäpäisesti äärimmäisissä olosuhteissa. Silti Afrikka yllätti.

Heinonen päätyi mentoriksi yksityisen turvallisuusyrityksen palvelukseen ja joutui keskelle raakaa sisällissotaa. Viereltä haavoittui ja kaatui tovereita. Äärimmäisen ammattitaitoinen osasto mentoreita suoritti kerta toisensa jälkeen aseellisia operaatioita, joiden onnistumista pidettiin lähes mahdottomana.

Tiivistunnelmainen kertomus vie lukijan Afrikan sodan todellisuuteen. Se raottaa verhoa maailmaan, joka on pysynyt piilossa julkisuudelta.

Mies joka uskoo syntyneensä rikolliseksi.

Alamaailmassa tunnetun hahmon tarina on ennennäkemätön dokumentti Suomen romaniyhteisön synkästä puolesta.

Millaista on elää perheessä, jonka kahdeksasta sisaruksesta viisi on kuollut väkivaltaisesti? Millaiseksi 500 vuotta rotusortoa on muokannut romanikulttuurin?

Vartti Isberg on myyttinen hahmo suomalaisessa alamaailmassa. Hän uskoo syntyneensä rikolliseksi. Tämä kirja sukeltaa hänen elämänsä kautta romaniyhteisön synkkään ja vaiettuun puoleen.

Kymmenet silminnäkijät katsoivat kauhistuneena vierestä, kun Vartti Isberg ampui miehen Tukholman ydinkeskustassa keskellä kirkasta päivää. Uhri oli ”Käppyrä”, suomalainen romani, joka oli vastuussa Ruotsin rikoshistorian raaimpiin kuuluneesta veriteosta, neloismurhasta.

Käppyrän uhrit olivat Vartin isä, täti ja kaksi läheistä miestä. Vartti kosti veren verellä.

Vartti Isberg (s. 1964) on romanijohtaja, joka on kantanut hautaan 17 arkkua. Rami Mäkinen (s. 1971) on palkittu rikostoimittaja ja -kirjailija. Omos ”Opa” Okoh (s. 1990) on entinen rikollinen ja huumekauppias, joka on nykyään monipuolinen luovan työn ammattilainen.

Hurja matka Enkeleiden kakkosmieheksi.

Kuinka armeijan virkamies päätyi Helvetin enkeliksi ja lopulta lainkuuliaiseksi perheenisäksi.

Elämäni Helvetin enkelinä kertoo entisestä merijalkaväen sotilaasta, joka luopui mukavasta työstään puolustusministeriössä ja vannoi uskollisuutta Hells Angelsille nousten Sonny Bargerin kakkosmieheksi.

Barger oli Enkeleiden äkkiväärä keulahahmo ja tosiasiallinen maailmanjohtaja, Christie oli neuvottelija, joka tasoitti asioita. Hän ystävystyi rocktähtien, näyttelijöiden ja taiteilijoiden kanssa ja päätyi jopa kantamaan olympiasoihtua vuoden 1984 olympialaisissa.

Kolmen vuosikymmenen jälkeen Bargerin yang ja Christien yin eivät enää mahtuneet samaan kerhoon, ja Christie erosi Enkeleistä, in bad standing. Nyt hän kertoo, minkälainen on tie Enkeleiden huipulle, kuinka kerho ja maailma ovat muuttuneet matkan varrella – ja kuinka kerhosta pääsee pois menettämättä henkeään.

George Christie liittyi Hells Angelsiin 1975. Hän perusti Venturan chapterin ja toimi sen presidenttinä yli 30 vuotta. Koko kerhon kansainvälisenä tiedottajana hän toimi yli 20 vuotta.

Seison Angelintien varressa, Inarissa, kohdassa, joka edustaa monille suuren katoamismysteerin alkua. Antti Hanhivaaran omaisille se on kuitenkin paikka, joka jakoi heidän elämänsä kahteen ajanjaksoon. On aika ennen ja jälkeen Antin katoamisen. Tältä paikalta 21-vuotiaan Antti Hanhivaaran hylätty Toyota Carina löytyi lokakuussa 2006. Antti-äänisarja kertoo katoamistutkinnan eri käänteistä ja paljastaa myös uutta tietoa. Lisäksi keskitymme ensimmäistä kertaa siihen, millainen Antti todella oli, ja mitä hän merkitsi läheisilleen.

Kaunistelematon lapsuuskuvaus pääkaupunkiseudun lähiöistä.

Tervetuloa hyvinvointivaltion pimeälle puolelle. Käynnissä on viinan ja aineiden vauhdittama armoton sekoilu, jonka keskellä pieni Mari Johanna elää lapsuuttaan.

”Mun faija veti viinaa ja mutsi veti kamaa. Meno oli sen mukast, yhtä v*tun kaaosta. Kotona venas tyhjä jääkaappi, oven takana hakkas vihane naapuri tai poliisi. Välil heilu nyrkit tai veitset. Aina ei pysyny perillä onks mutsi ja faija yhes vai oliks niil taas jo jotkut uudet suhteet menos. Emmä tiiä, tieskö ne itekkää.

Sit ku mä oli täyttäny 13, mut kaapattii lastenkotiin. Pikkuhiljaa mä aloin elää mun omaa elämää, kerää itteeni kasaan. Päätin et mun tulevat skidit ei tuu elää samanlaista lapsuutta ku mä.”

Mari Johanna Hauta-ahon kuvaus lapsuudestaan on paitsi koskettava tositarina myös tärkeä yhteiskunnallinen puheenvuoro elämänpiiristä, joka jäänyt suurimmalle osalle suomalaisista näkymättömäksi.

Mari Johanna Hauta-aho (s. 1987) on vantaalainen rap-artisti, joka on aiemmin käsitellyt lapsuuttaan Ghettosuperstara-albumillaan (2022). Hän on pystynyt tarjoamaan omille lapsilleen hyvin toisenlaisen perhemallin kuin minkä itse sai.

Ukrainan sodan raaka todellisuus suomalaissilmin.

”Joukkuetoverit ottavat minusta myöhemmin valokuvan muistoksi. Kuvasta katsoo siloposkinen perheenisä, jonka silmissä on kylmä katse mutta jonka kasvoilta näkyy jotain peruuttamatonta. Vaikka en sitä siinä hetkessä vielä ymmärräkään, jotain on mennyt lopullisesti rikki. Kuukausia myöhemmin kuolleiden miesten kasvot vainoavat minua unissa ja joskus valveillakin. Tappaminen ei tapahdu jälkiä jättämättä.”

Kukaan ei tiedä etukäteen, miten reagoi kohdatessaan ensimmäistä kertaa sodan totaalisen epäinhimillisyyden. Tämän on saanut huomata myös Arttu, joka on taistellut Ukrainan puolesta niin Kiovassa kuin itärintamalla. Moni henkseleitään paukutellut lähti ensikontaktin jälkeen kotiin, mutta Arttu kykeni toimimaan sodan hirvittävissä olosuhteissa ja nousi ilman aiempaa sotilastaustaa arvostetuksi taistelijaksi. Hän korostaa, ettei sota ole sankaritarina. Se on likaista puuhaa, johon jonkun on vain tartuttava, jotta paha ei voittaisi. Lopullinen hinta sodasta tuli kuitenkin maksettavaksi Suomeen paluun jälkeen, kun rintamalla koetut kauheudet hiipivät väkisinkin takaisin mieleen.

Ann-Mari Leinonen on kirjailija, toimittaja ja dokumentaristi. Hän on käynyt kahteen otteeseen sodan kourissa olevassa Ukrainassa. Sodan tuntumassa -podcastissaan hän kertoo kokemuksistaan paikan päällä ja keskustelee Ukrainan suomalaistaistelijoiden kanssa. Leinosen aiempia teoksia ovat muun muassa Meeri Koutaniemen kanssa tehdyt kirjat Rakkaus ja Vahvaksi rikotut.

Tositarina siitä, kuinka kovat huumeet soluttautuivat Suomeen.

Samasta pikkukylästä kuoli lyhyessä ajassa monta nuorta, joita yhdisti huumeiden käyttö. Opioidikorvaushoidon piti korjata ongelma, mutta toisin kävi: nykyään Suomessa huumeisiin kuolee nuoria enemmän kuin koskaan. Olisiko edes osa voitu pelastaa?

Rikollispomo Osmo ”Lusu” Ahlqvist murhattiin luksustalonsa ovelle Kotkassa keväällä 1995. Helsingin poliisilaitoksen Jari Aarnio paljasti Lusun laajat Hollantiin kytkeytyneet huumebisnekset, ja pääpahikset joutuivat linnaan. Omituista oli, että Kotkan ja Haminan seudulle virtasi edelleen valtavia määriä pilveä ja amfetamiinia. Joukko huumekauppiaita oli jäänyt vapaalle jalalle.

Piri tuskin yksin tappoi ketään mutta sitten Venäjältä alkoi vuotaa alueelle halpaa heroiinia. Kun vielä osa lääkäreistä syyti käyttäjille reseptejä vahvoihin lääkkeisiin, vyyhti oli valmis.

Rikostutkintaan muualta avuksi tulleet poliisit ihmettelivät pelon ilmapiiriä, joka näytti vallanneen paikalliset virkaveljet. Kotkassa ja Haminassa käynnistyi korvaushoitotutkimus, jossa A-klinikalta sai hakea laillisesti Subutexia ja uutta Subuxonea. Se oli lääke, jonka piti mullistaa Suomen korvaushoito. Nuorille käyttäjille kaupunki näyttäytyi varsinaisena paratiisina, mutta hautausmaiden portit kätkivät taakseen toisen totuuden.

Satu Krautsuk (s. 1978) on Ylen toimittaja, joka on seurannut Kotkan seudun huumerikollisuutta 1990-luvulta lähtien.

Sini Ahlqvist (s. 1987) työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana ja terapeuttina. Kirjoittajat julkaisivat vuonna 2022 kirjan Ahlqvistin isästä, rikollispomo Osmo ”Lusu” Ahlqvistista.

Asunnoton Sari on elänyt yli kymmenen vuotta Helsingin päärautatieasemalla

Viisikymppinen Sari on tuttu näky Helsingin päärautatieasemalla. Yli kymmenen vuoden ajan hän on työntänyt kesät ja talvet omaisuuttaan kärryssään. Kenkänsä ja silmälasinsa hän paikkaa ilmastointiteipillä, ja mukanaan hän kuljettaa satojen elokuvien kokoelmaa. Rahaa saadessaan Sari yöpyy hotelleissa tai laivalla. Arkensa perheetön ja työtön nainen jakaa muiden juna-asemalla asuvien ja satunnaisten ohikulkijoiden kanssa - asemalle on muodostunut varjoyhteiskunta, joka jää usein tavalliselta työmatkalaiselta näkemättä.

Heini Kilpamäen Aseman nainen on pysäyttävä tositarina asunnottomuudesta Helsingissä. Se avaa, minkälaista on elää kodittomana naisena 2020-luvun Suomessa ja miten yhteiskunnan turvaverkot voivat pettää. Yhteiskunnallinen kirja kääntää valokeilan Suomen vilkkaimman rautatieaseman varjoisiin nurkkiin ja kysyy, mistä ihmisarvo ja koti rakentuvat.

"Viisikymppinen Sari on asunut Helsingin rautatieasemalla 12 vuotta - Nyt hän kertoo, kuinka hieno asunto ja työpaikka vaihtuivat pesuihin julkisessa vessassa" - Apu

Vanha viisaus on, että kuulustelu alkaa siinä vaiheessa, kun kuulusteluhuoneessa on istuttu neljä tuntia. Se on pitkä aika, mutta siinä tutustuu toiseen ja oppii, mikä asiakkaalle on tärkeää ja mitä hän arvostaa. Kuulustelu on kuin shakkipeli, jossa jokaisen siirron pitää olla harkittu ja seuraava siirto valmiiksi mietittynä. Olen verrannut huumekuulusteluja myös autokauppiaan työhön: kauppiaan pitää saada asiakas vakuuttumaan siitä, että tämä käytetty auto on hänelle se kaikkein paras. Huumepoliisin pitää taas saada asiakas ostamaan vuosien linnatuomio kertomalla tekemisistään, vaikka poliisilla ei olisi niistä mitään etukäteistietoa.

Vuoden poliisiksikin valittu Jari Kyllönen on tehnyt yli 20 vuoden työuran amfetamiinin omenankukkatuoksussa ja Aarnion jälkeensä jättämässä varjossa. Näyttävien takavarikoiden takana huumepoliisit näkevät huumemaailman todelliset kasvot: syrjäytyneisyyttä, rahanahneutta ja tragedioita, toivottomuutta ja voimansa menettäneitä läheisiä.

Kyllösen työelämäkerta kuitenkin näyttää, että huumausainerikollisuutta voi lähestyä myös empatialla ja lähimmäisenrakkaudella. Ennaltaehkäisy, nuorten kohtaaminen ja inhimillisyys ovat Kyllösen työn kulmakiviä. Pahan torjuja ei voi pelastaa kaikelta pahalta, mutta voi torjua sitä yksi ihminen kerrallaan. Vaikka sitten korjaamalla talteen Helsingin kaduilta makaronia rauhoittavina lääkkeinä myyvän kauppiaan tai voittamalla vakioasiakkaan luottamuksen kuulusteluhuoneessa.

Reijo Hammar – Kakolan karkuri on kaunistelematon selonteko henkirikoksiin ja vankilapakoon päätyneen väkivaltarikollisen elämästä vankiloissa ja niiden ulkopuolella.

Syntymästään alkaen laitoksissa ollutta Reijo Hammaria kutsuttiin aikoinaan Suomen vaarallisimmaksi vangiksi. Vuoden 1988 heinäkuussa koko Suomi seurasi herkeämättä laivamurhasta elinkautiseen tuomitun Reijo Hammarin veristä pakomatkaa Kakolan vankilasta. Paon yhteydessä Hammar ampui vartijaa haulikolla ja surmasi pakomatkan aikana toisen vankitoverinsa.

Tässä kirjassa Reijo Hammar avaa ensimmäistä kertaa koko raadollisen elämänsä yleisölle. Toimittaja Mika Katajalan kirjoittamassa kirjassa ääneen pääsevät myös Hammarin vaimo Suski ja tytär Maria.