Nämä ovat pieniä runoja pitkästä matkasta lapsen kuoleman muistoksi. Meidän suorittaessa fyysistä matkaamme, hän oli mukana hengen matkallamme ja hän kulkee myös näissä runoissa mukana.
Se oli aikaa, kun särkyneen elämän jälkeen aletaan harsia palasia kokoon ja yritetään löytää mielekkyyttä elämän jatkamiselle. Me haettiin sitä fyysisten ponnistusten ja kipujen kautta. Se kantoi meidät pahimman yli.
