Ola asuu isoisÀn talossa isoisÀn, Aini-mummin ja Kristiinan kanssa, sillÀ hÀnen vanhempansa ovat kuolleet. IsoisÀ on kiivas johtajaopettaja - isoisÀÀ on toteltava, tai muuten joutuu verstaaseen isoisÀn nikkaroimien vauvansÀnkyjen keskelle vuolemaan kynÀÀn tasaista terÀÀ. IsoisÀstÀ myös kuiskitaan kaikenlaista, vanhoja ja uudempiakin asioita. Aini-mummia puheet ahdistavat, mutta Kristiina kapinoi, villitsee Olankin kasvattamaan pitkÀÀ tukkaa. Kristiina painostaa Olaa muistamaan, mutta Ola ei tahdo, ei halua nÀhdÀ vanhempiensa valokuvia, ei muistaa rappukÀytÀvÀn kivisiÀ askelmia eikÀ samettiverhon kosketusta.
Verhon tapahtumat sijoittuvat jokivarren kaupunkiin muutaman vuosikymmenen taakse. Marja Leena Virtanen kuljettaa herkÀn pojan kehitystarinaa kuin jÀnnityskertomusta, rakentaa latausta ristiriitaisen isoisÀn ja murrosikÀÀn varttuvan Olan vÀlille ja paljastaa vÀhÀ vÀhÀltÀ tragedian, jonka seurauksia on eletty vuodesta toiseen.