Talvisodan jÀlkeen itÀrajan kunnissa ihmiset rakentavat uutta tulevaisuutta. KesÀllÀ 1941 uuden sodan uhka ajaa ihmiset toiselle evakkomatkalle. KesÀkuun ollessa kauneimmillaan, rajamiehet jakavat palvelukseenastumismÀÀrÀyksiÀ rajakylien reservilÀisille. Ilomantsin reservilÀiset kootaan Enoon, Kaltimoon, josta matka jatkuu marssien TohmajÀrvelle Peijonniemeen ja Petroinvaaraan. Karjalan armeija marssii rajan yli itÀÀn 10. heinÀkuuta 1941 ja hyökkÀys jatkuu elokuulle saakka rajuna ja verisenÀ kohti Suomen vanhaa rajaa.
Eteneminen on JR 9 joukkojen osalta hidasta, vihollisjoukot tekevÀt voimakasta vastarintaa. RykmentistÀ kaatuu ja haavoittuu paljon miehiÀ ensimmÀisinÀ viikkoina. VÀsyneet miehet taistelevat useita pÀiviÀ eturintamassa ilman lepotaukoja. Elokuussa Sortavalaa puolustavat Neuvostojoukot saadaan mottiin ja kaupunki vallataan elokuun puolivÀlissÀ suomalaisille. SeitsemÀnnen divisioonan miehet pÀÀsevÀt muutaman pÀivÀn ajaksi lepoon Sortavalan etelÀpuolelle. Marssi jatkuu pienen tauon jÀlkeen NietjÀrven, Uomaan, KolatselÀn ja Palalahden kautta VieljÀrvelle. Matkalla sÀÀ muuttuu syksyisen koleaksi, jatkuvaksi vesisateeksi. Osa miehistÀ kapinoi esimiehiÀ vastaan ja kieltÀytyy ylittÀmÀstÀ vanhaa Suomen rajaa. Kuulustelujen jÀlkeen pÀÀstÀÀn jatkamaan etenemistÀ ja ensimmÀiset taistelut ItÀ-Karjalan alueella kÀydÀÀn Nirkassa ja Kaskanassa.
Kirjassa mainitut henkilöt ja tapahtumat ovat aitoja, vuoropuhelut ovat osin fiktiivisiÀ, mutta kaikki kerrotut tapahtumat pohjautuvat pÀivÀkirjoihin tai sodan kokeneiden miesten tai naisten kertomuksiin.