Millaista on elää tämän päivän Suomessa, jos geeniperimä on Aasiasta mutta lapsuus vietetty Pohjanmaalla? Anu-Rohima adoptoitiin kaksivuotiaana Bangladeshista Suomeen eteläpohjalaiseen pienviljelijäperheeseen. Hän oli ensimmäisiä lapsia, jotka tulivat maahan kansainvälisen adoption kautta. Lapsena Anua käytiin ihmettelemässä läheltä ja kaukaa. Perheidylli loppui kuitenkin lyhyeen: Kun tytär oli 8-vuotias, äiti kuoli. Kymmenen vuotta myöhemmin Anu oli Yhdysvalloissa au pairina, kun isä menehtyi yllättäen.
Poikkeuksellinen tarina kasvusta ja selviytymisestä on pohdiskeleva kannanotto myös ajankohtaiseen keskusteluun maahanmuutosta.
Ovatko ristiriidat tänä päivänä yhä samat, joihin ruskea lapsi törmäsi suomalaisessa koulussa 1990-luvulla? Puhummeko edelleen samoista haasteista työpaikan saamisessa, kun ulkonäkö ja nimi eivät kaikkien mielessä täsmää?
Koskettavassa kirjassaan Anu-Rohima Mylläri nostaa esiin omien kokemusten kautta adoptioiden tarpeellisuuden ja eettisyyden.
