Opiskelijapoika K uskoo nähneensä lapsuutensa parhaan ystävän uuden kotikaupunkinsa kadulla. Näky saa pojan kiihdyksiinsä, ja hän alkaa kirjoittaa kirjeitä ystävälleen. Mutta miksi poika kirjoittaa kaverilleen niin pilkallisesti, vaikka he lapsena olivat erottamattomat?
Yliopistolla K tarkkailee muita opiskelijoita ulkopuolelta. Vain A, muistivihkoa mukanaan kuljettava kaunis poika, herättää kiinnostuksen.
Mitä sinulle kuuluu, kysyy äiti, ja jatkaa loputonta itsetilitystään. Syksy etenee, pojan esitys alkaa luhistua, luut kuultaa ihon läpi. Raja itsen ja toisen välillä alkaa joustaa.
Voisi sanoa, että Terveisin K kertoo nuoren miehen syömishäiriöstä ja sen syistä. Terävästi kuvataan ydinperheen hyytävät piirteet, vanhakantaisen sukupuolijaon sitkeys, ihmisten kyky ohittaa toisen hätä. Mutta absurdiin taittuva teos ei typisty aiheensa käsittelyksi. Monitasoinen teksti ei jätä rauhaan, kirjallisuuden parhaalle perinteelle kumartava teos hurmaa ja hätkähdyttää.
