Vanha kirjelaatikko, aikaikkuna jatkosotaan
Kaksi Köyliössä syntynyttä nuorta kirjoittaa toisilleen satoja kirjeitä jatkosodan vuosina, toinen rintamalta Kannaksen Raudusta, toinen kotipitäjästä. He ovat maaseutu-Suomen tavallisia nuoria, vai ovatko, kun kirjeensäkin kirjoittavat pikakirjoituksella?
Ulla ja Urpo aloittavat kirjeenvaihdon 18-vuotiaina. Kenttäposti on hidas, mutta niin vauhdikkaasti silti edetään, että rintamalta kotiutuu marraskuussa 1944 vaimonsa luokse jo ukkomies.
Jatkosodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta, mutta kirjeet ovat yhä tallessa vanhassa pahvilaatikossa. Salolainen toimittaja Kauko Mäntylä kokoaa vanhempiensa kirjeet ja taustoittaa niitä kuvin, sotakatsauksin ja kommentein. Rakentuu kertomus rakkaudesta, mutta samalla paljosta muusta.
Pioneeri ja kerhoneuvoja elävät samat sotapäivät kuin Suomi valtiona, ja ne päivät limittyvät toisiinsa. Kirja antaa lukijalle tilaa vertailuun ja näkökulmien yhdistelyyn: miten elää tavallisena nuorena koko maailman sotaa?
