Nainen ei ole koskaan päässyt irti kivien taikavoimasta. Mitä muuta voi odottaa, jos on elänyt lapsuutensa vinksahtaneen hautausmaanhoitajan tyttärenä? Sitä oppii seurustelemaan kivien kanssa, lukemaan niiden viestejä.
Sen osasi jo isoäiti, Vida Harjula, Olkikummun kuparikaivoksen työnjohtajan vaimo. Hän joka häpäisi suvun. Saman muukalaisen kanssa, jota nainen on nyt tullut kuusikymmentä vuotta myöhemmin Irlantiin tapaamaan.
Menneisyydessä on tekoja, jotka siirtyvät kuin viestikapula sukupolvelta toiselle. Ne voivat odottaa pitkään näkymättömissä niin kuin uraani kallion uumenissa, mutta jonain päivänä joku kaivaa ne esiin. Eikä sen jälkeen mikään ole entisensä.
